Millaista on olla äiti?

Alle vuosi sitten kun sain tietää, että elokuussa meitä tulee olemaan kolme, en olisi ikinä voinut kuvitella tätä tunnetta, millaista on olla äiti. Samaan aikaan en meinannut pysyä housuissani, kun olin niin innoissani ja onnesta sekaisin, mutta samaan aikaan pelotti ajatus siitä, että minusta tulee äiti ja minun kuuluu osata kasvattaa lapseni hänen isänsä kanssa kunnon kansalaiseksi ja opettaa hänelle, miten elämässä pärjätään.

En väitä, että tietäisin äitiydestä aivan kaikkea, mutta luulen, että tiedän kaiken tarpeellisen mitä minun kuuluukin tietää tässä vaiheessa. Onhan lapseni vasta reilu kahden kuukauden ikäinen. Äitiys on koko elämän jatkuva koulu ja joka päivä opit siitä jotain uutta. Vaikka välillä itsellä saattaa tulla turhautumisen tunne ja ajattelee että, "miksi en osaa tätä, vaikka olen äiti", niin ei äitienkään tarvitse heti kaikkea osata. Ja vaikka sinulla olisi ennestään jo useampi lapsi, saattaa joitain asioita tulla täysin yllätyksenä aina uuden lapsen kanssa, koska useinkin lapset ovat erilaisia.

Tämä reilun kahden kuukauden mittainen äitiysmatka on opettanut jo, että yöunet ovat hyvinkin arvokkaita, et aina ehdi tehdä kaikkea mitä olet päiväksi suunnitellut, peset pyykkiä ja paljon, nautit hiljaisuudesta ja omasta ajasta aivan eri tavalla kuin ennen, asiat saattavat ja usein jäävätkin puolitiehen, et voi aina näyttää niin freshiltä kuin haluaisit, kahvi on sinun paras ystäväsi vaikka juotkin sen usein kylmänä, lämmin ruoka saattaa unohtua syödä muutamaltakin päivältä, äläkä missään tapauksessa pue ihan vain huviksesi jotain kivaa päälle omaksi iloksesi kotiin, se tulee olemaan jonkunlaisessa eritteessä jo ennen kuin ehdit edes sitä saada kunnolla päälle.

Äitiys on samalla aivan älyttömän ihanaa, mutta samalla hieman myös pelottavaa. Olet vastuussa pienestä ihmisen alusta, josta pitäisi muka jonain päivänä kasvaa aikuinen, siis mitä?! Eikö tuo jääkään tuollaiseksi pikkuiseksi? Haluat suojella häntä kaikelta pahalta mitä maapallo päällänsä kantaa, haluat tarjota hänelle paljon kokemuksia, näyttää hänelle maailmaa, niin kuin omatkin vanhempani ovat tehneet ja antaa hänelle niin paljon rakkautta, kuin vain äidin sydän voi antaa, eli paljon!

Ennen kaikkea äitinä oleminen on ihanaa ja parempaa en voisi edes kuvitella sen olevan. Vaikka unet ovat välillä katkonaisia ja päivisin olen usein väsynyt ja paidan helmassa saattaa olla jotain sinapin näköistä, niin silti tuo pieni ihme hymyllään saa jaksamaan ja tekee äitiydestä aivan uskomatonta ja palkitsevaa. Se, kun näet kuinka oma lapsesi kehittyy ja kasvaa aivan silmissä on aivan uskomatonta. Te vanhemmat ymmärrätte varmasti mitä tarkoitan. Innolla odotan, mitä tämä pelottavan ihana äitiys tuo matkan varrella tullessaan.

Muistakaa äidit ja isät arvostaa omaa työtänne vanhempina, vaikka olisittekin väsyneitä ja tulisi päiviä kun mikään ei tunnu sujuvan. Lapsenne rakastaa teitä silti kaikista eniten!

- Tia