Ihanan kamala imetys

Aihe on ehkä joillekin liian intiimi ja henkilökohtainen, mutta vauvaryhmissä imetys on aiheena tällä hetkellä (ja varmasti aina ja ikuisesti) hyvinkin suuressa roolissa ja keskustelut käyvät kiihkeinä. Meillä imetystaival alkaa olemaan loppusuoralla ja Liljalla ikää siis vasta hieman reilu 2kk. Nyt varmaan jotkut teistä miettii, että vielähän lapsi on pieni, hän tarvitsee äidinmaitoa ja joidenkin mielestä olen varmaankin huono äiti, kun en 2kk ikäistä lastani enää täysimetä. Itseasiassa, en ole täysimettänyt Liljaa kuin hänen ensimmäiset 3 viikkoa ja silloinkin sairaalassa jouduttiin ottamaan jo lisämaitoa ja se jos joku tuntui pahalta ja hetken ehdin itsekin pitää itseäni huonona äitinä, kun ei kroppani toiminutkaan niin kuin sen piti. Vai pitikö sittenkään?

Imetys on tuoreille äideille hyvinkin herkkä aihe ja joillekin se on hyvin tärkeää saada lapsi imetettyä mahdollisimman pitkään ja nostan heille hattua jotka siinä onnistuvat. Mutta, nostan sitä samaa hattua myös heille, jotka korvikkeella ruokkivat lapsensa. Koska eikö tärkein ole saada lapsi ruokituksi?

Syy miksi meidän imetystaival alkaa vetelemään viimeisiä, on yksinkertaisesti maidon riittämättömyys. Liljan ollessa 3 viikkoinen, alettiin antamaan lisämaitona korviketta silloin tällöin rintaruokinnan jälkeen, jos hän jäi nälkäiseksi ja tällä hetkellä Lilja syö aamuisin ja välillä iltaisin rinnalta ja muut päivän syönnit mennään korvikkeella. Asia on mulle nykyään täysin OK ja Liljakin on huomattavasti tyytyväisempi ja hän jaksaa seurustella ja leikkiä, kun saa kerralla aina syötyä kunnolla mikä ei meiltä rintaruokinnan kanssa onnistunut. Meillä oltiin jatkuvasti rinnalla ja ruokailut saattoivat kestää yli tunnin, eli siinä ei ehditty kunnolla edes toisiimme tutustua, eikä oppinut tuntemaan oman lapsensa tarpeita. Se lyhyt täysimetys taival meni hyvin ja oli tietenkin ihanaa aikaa vastasyntyneen kanssa ja samalla pystyi itsekin palautumaan synnytyksestä ja lepäämään, kun lapsi makasi vieressä rinnalla monta monta kertaa päivässä ja aina ainakin tunnin kerralla. Mutta sitten tietysti Lilja alkoi kasvamaan, ruoan tarve lisääntymään, mutta maidontuotanto ei mulla lisääntynyt lapsen tarpeiden mukaan ja siksi mennään korvikkeilla.

Korvikkeen antaminen tosiaan oli mulle täysin OK, kunnes koitti Liljan lääkärintarkastus, jossa lääkäri kysyi mitä lapsi syö ja kerroin tietenkin, että korviketta ja rinnalta saa myös. Aiemmin neuvolan työntekijät ovat olleet todella kannustavia, eikä yhtäkään poikkinaista sanaa siitä, että me annetaan lapselle korviketta, pikemminkin he ovat esitelleet eri korvikevaihtoehtoja ja suositelleetkin kokeilemaan erilaisia. Toista mieltä oli tämä lääkäri ja lääkärin jälkeen todellakin tunsin itseni huonoksi äidiksi. Kiitos rakkaan mieheni, joka onneksi oli mukana lääkärissä ja osasi sanoa sitten lääkärille, että kun sitä maitoa ei nyt vain tule tarpeeksi, koska itse olin sen paasauksen jälkeen täysin hiljaa, sillä lääkäri ei näyttänyt ymmärtävän miksi meillä syödään korviketta enemmän kuin rinnalta. Muistan vain lääkärin sanat "Oma on valintasi, kun korviketta annat" ja ne kehotukset kuinka se maidontulo voi alkaa uudestaan. Oliko valinta tosiaan minun, että omat maitokoneeni ei toiminutkaan? Takuuhuoltoa niille en valitettavasti ole vieläkään tähän päivään mennessä löytänyt. Jos valinta olisi oikeasti ollut minun, me syötäisiin rinnalta ainakin siihen asti, kunnes päästäisiin aloittamaan kiinteät ja miksi ei pidempäänkin, jos ei sen suurempia ongelmia olisi. Onneksi olen saanut kannustusta ja tsemppiä muilta neuvolan työntekijöiltä, mieheltäni ja läheisiltä ja huono äiti fiilis on jo kaikonnut.

Kukaan ei mielestäni saisi tuntea huonoa omaatuntoa tai huono äiti fiilistä imetyksestä. Se kun nyt ei vain kaikilla toimi. Itse olin onneksi vähän osannut asennoitua siihen, etten välttämättä pystyisi imettämään niin kauaa, kuin olisin toivonut, mutta kyllä se silti hieman kolahti, kun se päivä tuli eteen, kun Lilja sai ensimmäisen kerran kunnon annoksen korviketta ja oli tyytyväinen. Ehkä siinä pieni itkukin päästyi itsellä. Osaksi siitä, että en ollut tajunnut, että oma lapseni ei saa tarpeeksi rinnalta, osaksi siksi että oma kroppani oli muka pettänyt minut ja osaksi myös siksi, että tunsin niin suurta helpotusta, kun näin kuinka lapseni oli niin tyytyväinen ja nukkui yönsä paljon paremmin. Tästä voin kiittää omaa äitiäni, lapseni mummoa, joka kehotti kokeilemaan korviketta, sitä kuitenkaan pakottamatta tai tyrkyttämättä. Olin itse niin väsynyt ja surullinen, kun oma lapsi vain itkee ja huomaa että sillä ei ole hyvä olla, joten suostuin kokeilemaan korviketta ja olin todella helpottunut, kun se auttoi. Sitä tulee helposti itse sokeaksi ja ajattelee että eihän sillä nälkä voi olla, kun tissillä se on koko ajan, totta kai se saa tarpeeksi ruokaa.

Kirjoitukseni tarkoitus ei todellakaan ole vähätellä imetystä tai kehottamalla kaikkia ruokkimaan lapset korvikkeella. Meille korvikeruokinta on ollut ratkaisu ja helpotus ja oikeastaan ainut keino saada lapsi ruokittua. Mielestäni imettävät ja korviketta antavat äidit ovat molemmat yhdenvertaisia. Me äidit ollaan kaikki yhtä arvokkaita ja tärkeitä lapsellemme sai he ruoan sitten rinnalta tai pullosta. Muistakaa kysyä apua imetykseen ja jo ennen imetyksen aloitusta muistakaa ottaa asiasta selvää. Imetyksestä mielestäni puhutaan liian vähän äitiysneuvolassa ennen lapsen syntymää. Sitä helposti ajattelee, että totta kai imetys lähtee heti käyntiin, kun lapsi syntyy, joillain se totta kai saattaa toimia ilman mitään sen kummempia konsteja, mutta jotkut joutuvat tekemään kaikkensa, että imetys onnistuu, jos onnistuu. Älkää kokeko huono äiti fiilistä, jos imetys ei lähde heti täysillä käyntiin tai jos se ei onnistu ollenkaan. Muistakaa myös ne jotka eivät voi imettää koskaan tai onhan myös isiä jotka joutuvat huolehtimaan yksin lapsesta heti heidän synnyttyään, eiväthän hekään imetä lapsiaan ja lapsista kasvaa terveitä ja mallikelpoisia kansalaisia. Olkaa äidit armollisia itsellenne ja muistakaa kuinka tärkeää työtä teette myös ilman sitä imetystä.

Ruokarauhaa kaikille ja tsemppiä niin imetyksiin, kuin pulloruokintoihinkin! Jatketaan ihmeessä mukavaa ja asiallista keskustelua kommenteissa!

- Tia